Arvoisa LuoMusaa viettämään tullut väki
On ilo olla jälleen tervehtimässä luomusan vieraita. Viime vuonna pääsin pitämään juhlapuheen tähän samaiseen tapahtumaan. Nyt minulla on kunnia avata nämä 20. LuoMusa näyttelyt / juhlat. Tässä vaiheessa täytyy onnitella mitä parhaimmin LuoMusan järjestäjiä tästä perinteisestä tapahtumasta. LuoMusa on osa seutukuntamme kesäohjelmistoa ja vakiinuttanut tänne paikkansa pysyvästi.
Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut paljon ja maataloutta koskevia asioita on ollut esillä reilusti. Ikäväksemme maataloutta ja maaseutua koskevilla päätöksillä on ollut pääsääntöisesti negatiivinen kaiku.
Suomen politiikan hallinnonaloista maa- ja metsätalousministeriön ja puolustusministeiän hallinnonalat ovat olleen budjettileikkauksiltaa kaikkein suurimmat. Viljelijöiden osalta on leikattu niin kansallisista tuista, sosiaaliturvasta, eli lomituksesta, luopumistuesta kuin osaltaan tulevaisuuden investoinneista maatilatalouden kehittämisrahaston MAKERA:n kautta.
Näiden leikkausten syynä ja perusteena ovat olleet budjetin tasapainottamistoimenpiteet. Vaikka ne ovat tehty lyhytnäköisesti ja yhtä väestöryhmää erityisen huonosti kohtelevana, niiden selkeä peruste on eurot.
Sen sijaan vailla taloudellisia perusteita tulevan byrokratian esteet ovat asioita jotka tulisi korjata erityisen pikaisesti. Osassa torjuntavoittoja on pystytty tekemään. Osassa käytännön järki on estänyt järkevät toimintamuodot.
Viime syksyn sateet vaikeuttivat varsinkin lietelannan levittämistä merkittävästi. Luonnon oikutellessa olisi tarvetta myös viranomaisen joustaa. Viljelijän ja ympäristön etu olisi ollut määrittää poikkeustilanteesta johtuva mahdollisuus levittää lietelantaa vielä myöhemmin syksyllä. Joustoa ei kuitenkaan useiden esitysten avullakaan tullut, vaan esityksiä kymmenien tuhansien "äkki-ivestoinneista" varastoihin tai lannan imeyttämisestä turpeeseen. Nämä esitykset kuvastavat hyvin sitä kuinka vieraantuneita itse tuotannosta ja sen mahdollisuuksista nykyisessä hallinnossa ollaan.
Turvemaiden kyntökielto sen sijaan pystyttiin torjumaan. Siitä kiitokset kuuluvat Euroopan Parlamentille ja aktiivisille suomalaisille europarlamentaarikoille. Jos tämä Suomen kotikutoinen kyntökieltoesitys olisi mennyt läpi, se olisi käytännössä estänyt uuden pellon raivaamisen laajoilta alueilta Suomesta. Erityisesti se olisi näkynyt täällä Etelä-Pohjanmaalla ja se olisi näkynyt erityisen voimakkaasti investoivilla tulevaisuuteen suuntaavilla tiloilla, jotka haluavat kehittää suomalaista ruuantuotantoa. Se olisi myös vaikeuttanut luomutuotannon kehittymismahollisuuksia. Luomussa olevat eläintilat, kun tarvitsevat enemmän pinta-alaa rehun tuotannon varmistamiseksi.
Suomi on osa Euroopan Unionia ja maatalouspolitiikkamme on erittäin vahvasti sidoksissa koko EU:n yhteiseen maataloupolitiikkaan. Euroopan unionin eri instituutiot pääsivät kesäkuussa 2013 sopuun EU:n maatalouspolitiikan uudistuksesta. Suomellekin elintärkeissä CAP-neuvotteluissa päätettiin viherryttämisestä, tuotantoon sidottujen tukien osuuksista sekä maaseudun kehittämispolitiikasta.CAP-uudistus tulee voimaan vuoden 2015 alussa.
Äärimmäisen tärkeä kysymys on Etelä-Suomen kansallisen 141-tuen kohtalo. Tuki on toistaiseksi voimassa vuoteen 2013 saakka. Valtio ja tuottajajärjestöt neuvottelevat tuen jatkosta komission kanssa syksyn 2013 aikana. Jos 141- tuen jatkoa ei pystytä neuvottelemaan, tulee se heijastumaan myös 142- alueelle.
Perusteet Suomesta löytyvät lyhyen kasvukautemme ja erityisen maantieteellisen sijaintimme ansioista. Viljelyolosuhteet eivät ole samat, kuin Etelä- tai Keski-Euroopassa.
Keskeinen muutos CAP-uudistuksessa ovat maataloustuotannon uudet ympäristövaatimukset eli niin kutsuttu viherryttäminen. Viljelijöiden saaman tuen edellytyksenä on viherryttämistoimenpiteiden noudattaminen.
Myönteisenä asiana Suomen kannalta on se, että käydyissä neuvotteluissa saatiin joustoa viherryttämisvaatimuksiin, jotka ottavat huomioon Suomen pohjoisen maataloustuotannon erityispiirteet sekä suuren metsäalan suhteessa maataloustuotantoon.
Ympäristövaatimuksiin kuuluu muun muassa viljelyn monipuolistaminen siten, että yli 30 hehtaarin tiloilla on viljeltävä vähintään kolmea kasvilajia. Kuitenkin 62. leveyspiirin pohjoispuolella olevissa tiloissa riittää kahden kasvilajin viljely. Suomessa 62. leveyspiiri kulkee Joensuun korkeudella.
Lisäksi viljelijöiden on pidettävä viisi prosenttia tilastaan luonnonmukaisena alueena eli esimerkiksi nurmena tai kesantona. Ekologisen alan vaatimusta ei kuitenkaan tarvitse noudattaa, jos kunnassa on runsaasti metsää suhteessa peltoalaan. Käytännössä siten ainakin Itä- ja Pohjois-Suomen viljelijät saavat vapautuksen tästä viherryttämisvaatimuksesta.
Edellinen maatalouspolitiikan uudistus siirsi tukijärjestelmää tuotannosta irrotettujen tukien suuntaan, jolloin viljelijä saa samanlaisen korvauksen riippumatta siitä, mitä hän tuottaa.
Nyt useiden tuotantosuuntien tukia sidottiin jälleen tuotantomääriin. Lisäksi tuotantoon sidottuja tukia voidaan jatkossa maksaa hieman nykyistä enemmän. Tämä osoittaa, että EU:ssa on huomattu, ettei ruuantuotantoa voi jättää pelkästään markkinoiden armoille.
Ongelmia on kuitenkin tämänkin jälkeen erityisesti sika- ja siipikarjapuolella jotka jäivät tuotantoon sidottujen tukien ulkopuolelle. Eli näiden asioiden, sokerikiintiöiden, 141:n jatkon viljelijöiden aseman tuotantoketjussa sekä maitokiintiöiden jatko vaativat vielä niin kansallisisa toimenpiteitä, kuin neuvotteluita komission, valtion ja tuottajien kesken.
Kun nämä haasteet laitetaan yhteen aiempien leikkausten kanssa on maataloupolitiikkamme väännöt vielä vähintään puolivälissä.
Hyvät luomun ystävät,
Luomutuotanto on ottanut vahvasti oman paikkansa osana Suomalaista ja globaalia tuotantoketjua ja luomutuotteilla on kiistämätön tilaus. Luomutuotannon periaatteiden soveltaminen osana perinteistä tuotantoketjua saattaa tulevaisuudessa tuoda kustannustehokkaita keinoja esimerkiksi kasvinsuojelun kustannuksiin.
Luonnollisesti luomutuotannolla on omat erityishaasteensa. Luomusiemenen tuotanto on haasteellista. Viljelijän täytyy jo aloittaessa miettiä erityisesti muun muassa sopivaa laji- ja lajikevalikoimaa sekä kiinnittää erityistä huomiota sopivaan viljelykiertoon, puhumattakaan hukkakauratilanteesta. Lisäksi toki on viljelijän varauduttava maksullisiin tarkastuksiin.
Samoin kuin koko luomuketjun, on luomusiemenketjun pellosta myyntiin oltava sujuva ja sen käytäntöjä parannettava. Siemenviljan saanti luomutiloilla ei tällä hetkellä toimi käytännössä. Luomutuotannossa on käytettävä luonnonmukaisesti tuotettuja siemeniä ja taimia aina, kun niitä on saatavissa. Evira ylläpitää luomulisäysaineistorekisteriä, johon on merkitty kaikki saatavilla oleva luomulisäysaineisto. Rekisteri perustuu luomusiementä markkinoivien yritysten ilmoituksiin siementen ja taimien saatavuudesta.
Käytännön esteet ovat tulleet kuitenkin haitaksi luomusiementen ostossa tuottajille. Siementoimittajilta ei saada riittävän ajoissa tietoa siementen saatavuudesta. Moni tuottaja on halunnut varmistaa siementen määrän hyvissä ajoin tavanomaisilla siemenillä. Kun tilakoot kasvavat myös luomussa, on siementensaannissa toteutettava myös riskittömämpiä tapoja.
Luomutuotanto ei saa sortua luomaan omaa mahdottomuuttaan. Määräyksien asettaminen ja valvonta on varmasti viranomaisille haasteellista, mutta sen haasteellisuus kalpenee niiden haasteiden rinnalla joita tuottaja kohtaa ja joihin täytyy varautua.
Viljelyn tiukkojen aikamäärien sijaan olisi varmasti järkevämpää toteuttaa tapoja jotka edesauttavat viljelyä ja luomutuotannon käytännöllisyyttä.
Samalla tulee kuitenkin muistaa että Luomun taival on vielä nuori. Työtä perustan tekemiseksi on tehty vuosikymmeniä, mutta laajentunut tuotanto on parhaimmillaankin teini-iässä. On siis myös ymmärrettävää ettei järjestelmät voi olla vielä lopullisessa muodossaan ja epäkohtia sekä epäkäytännöllisyyksiä voi löytyä ketjun kaikista vaiheista.
Hyvät ystävät,
Monille luomutuotanto on myös ideologinen kysymys ja tavoitteena onkin tehdä jotain muuta kuin maksimaalista tuottoa, mutta luomutuotannon on silti oltava kannattavaa ja työtaakaltaan siedettävää kehittyäkseen sille asetettuihin tavoitteisiin.
Tämä LuoMusa tapahtuma kerää yhteen lähialueen luomutuottajat, luomutuotteiden jalostajat, urakoitsijat ja luomun ystävät. On eritäin tärkeää, että löytyy tämän kaltaisia tapahtumia jotka antavat mahdollisuuksia niin keskinäiseen ajatusten vaihtoon kuin tiedon lisäämiseen muille.
Suomalaisen Isännän ja Emännän piirteisiin on aina liitetty kova työ, rehtiys ja periksi antamattomuus. Näillä viljelijän "luomuominaisuuksilla" pidetään Suomalaisen maanviljelyn kivijalka vahvana nyt ja tulevaisuudessa.
Mutta kesällä on myös levättävä ja nautittava. Siihen nämä päivät tarjoavat taas meille loistavan mahdollisuuden.
Näillä sanoilla avaan vuoden 2013 LuoMusan. Hyvää näyttely- ja tapahtumaviikonloppua kaikille.