Viiskunta 16.4.2026
Suomessa on käynnissä historiallisen mittaluokan keskittämisoperaatio. Pelkästään viime vuonna joka neljäs valtion asiointipiste katosi Helsingin Sanomien mukaan. Valtio vetäytyy syrjä-Suomesta. Tätä olemme keskustassa pitkään pyrkineet ja myös pystyneet estämään.
Erityisen huolestuttavaa on se, kenen vastuulla tätä kehitystä viedään eteenpäin. Maaseudulta ja seutukaupungeista ollaan lakkauttamassa tai lakkautusuhan alla on jopa yli kaksisataa aluehallinnon asiointipistettä. Valtaosa näistä kuuluu perussuomalaisten ministereiden hallinnonalaan.
Perussuomalaiset nousivat valtaan lupaamalla puolustaa maaseutua ja hoitaa asiat keskustaa paremmin. Lupaukset unohtuivat nopeasti ministeriauton oven avauduttua. Nyt heidän vastuullaan olevissa virastoissa tehdään päätöksiä, jotka heikentävät juuri niitä alueita, joiden puolustajina he esiintyivät. Kykyä tai halua puuttua tähän ei näytä olevan. Kun huomio keskittyy lähes yksinomaan maahanmuuton vastustamiseen, muut asiat jäävät taka-alalle.
Palveluiden alasajoa perustellaan säästöillä ja digitalisaatiolla. On totta, että digitaalisuus etenee, mutta juuri sen pitäisi mahdollistaa hallinnon hajauttaminen keskittämisen sijaan. Korona-aikana puhuttiin maaseudun uudesta mahdollisuudesta ja sitä se edelleen voisi olla.
Kehityksen ei tarvitse tarkoittaa keskittämistä. Kaikilla ei ole valmiuksia tai välineitä sähköiseen asiointiin, eikä verkkoyhteyksien toimivuus ole itsestäänselvyys kaikkialla Suomessa. Monet palvelut edellyttävät edelleen fyysistä asiointia.
Kun palvelut viedään pois, kustannukset eivät katoa, vaan ne siirretään ihmisille itselleen. Kasvavat matkakulut ja ajankäyttö lankeavat paikallisten maksettaviksi. Hallitukselle tämä näyttää olevan helppo valinta, sillä harvaan asutuilta alueilta leikkaaminen koetaan vähiten kipeäksi.
Näin tämän ei tarvitsisi mennä, sillä palveluiden karsiminen ei ole luonnonlaki. Maakuntien elinvoiman tietoinen heikentäminen tulee lopulta kalliiksi koko yhteiskunnalle. Siksi tähän on saatava muutos.