Ilkka-Pohjalainen 30.8.2024
Syyskausi ei omalta osaltani olisi voinut alkaa mielenkiintoisemmin. Palasin keskiviikkona matkalta Ukrainasta.
Tein vierailun Kiovaan sekä Harkovan alueella etulinjaan tavaten sotilaita. Teimme matkan ranskalaisen ja virolaisen kollegan kanssa. Isäntinämme toimivat Ukrainan parlamentin puolustusvaliokunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja.
Matka oli hyvin silmiä avaava kaikin puolin. Ukrainalaiset elävät täyttä elämää vaikka ilmahälyytyssireenit soivat tuon tuosta. Jos yöllä pommitetaan, aamulla jäljet siivotaan ja tuhoutuneet kohteet mahdollisimman pian korjataan. Usko tulevaisuuteen on luja. Nostokurkia ja asfalttikoneita näkyi paljon.
Vierailin Kiovassa pommitetussa lastensairaalassa, Harkovan sotilasalueen esikuntapäällikköä tapaamassa sekä etulinjassa kolmessa eri prikaatissa tavaten komentajia ja sotilaita. Suomalainen Pasi -miehistönkuljetusajoneuvo näytettiin paikan päällä ja se sai sotilailta kiitosta. Nykyaikaisessa sodankäynnissä drooneilla on valtava merkitys. Kehitys miehittämättömien ilma-alusten sotilaallisessa käytössä on ollut nopeaa ja se on jatkuvaa.
Harkovan alueen kuvernööri kertoi alueen tilanteesta. Kymmeniä pommituksia päivässä. Sodan alkamisen jälkeen yli 26.000 tuhottua rakennusta. Suunnitelmissa alueella on uusien pommisuojattujen koulujen rakentaminen noin 50.000:lle lapselle. Määrä vastaa noin kymmentä prosenttia alueen lapsia. Tämän tyyppiseen toimintaan Suomikin voisi hyvin osallistua.
Tapasin matkalla myös yhden suomalaisen vapaaehtoistaistelijan. Heitä on maassa yli 100 henkilöä. Siinä on yksi asia, joka meidän on keskusteltava ja otettava jatkossa vakavasti muun muassa terveydenhuoltopalveluja suunniteltaessa.
Kyetäkseen puolustautumaan Ukraina tarvitsee jatkossakin kaiken tuen Länneltä ja meiltä suomalaisilta. Suomi on antanut 24 sotilaallisen avun tukipakettia sekä humanitääristä apua. Ukrainalaisille on käynnissä useita vapaaehtoiskeräyksiä joihin jokainen meistä voi oman kantokykynsä mukaan osallistua.
Kaiken kaikkiaan on sanottava, että vierailu oli tunteikas ja äärimmäisen avartava. Jos itsellä oli sireenien soidessa tai etulinjassa liikkuessa välillä kylmä hiki pinnassa, voi vain kuvitella mitä on elää yli kaksi ja puoli vuotta sotaa käyvässä maassa, jossa on otettava päivittäin riskejä. Liian moni ukrainalainen on menettänyt sodassa myös jonkun läheisensä.
Kunnia Ukrainalle! Slava Ukraini!