Ähtärinjärven Uutisnuotta 13.11.2025
Sota Ukrainassa on kestänyt jo kolme vuotta ja 9 kuukautta. Sadat tuhannet ihmiset ovat kaatuneet tai haavoittuneet. Venäjän tapa käydä sotaa ei piittaa ihmishengistä ja kansainvälisestä oikeudesta. Yhteiskunta on joutunut sopeutumaan poikkeusoloihin ja miettimään arjen asiat uusiksi.
Suomessa on otettu oppia Ukrainan kokemuksista, kuten droonisodankäynnin kehittymisestä ja uuden tekniikan käytöstä rintamalla. Ilmapuolustus on keskeinen osa varautumista. Terveydenhuoltoa on hajautettu, ja uusia sairaaloita rakennetaan osin maan alle. Ukrainan vahvuus on sen yhteiskunnassa, jossa maakuntia hyödynnetään huoltovarmuudessa, kuten ruoassa, sotatarvikkeissa ja terveydenhuollossa.
Suomessa hyvinvointialueiden rooli on ratkaiseva poikkeusoloissa. Niillä on selkeät tehtävät ja vastuu varautumisesta. Kuitenkin alueiden sisäinen valmius on heikko. Rahoituksen puute ja keskittämispolitiikka uhkaavat jakaa maan voittajiin ja häviäjiin. Sama kehitys näkyy Etelä-Pohjanmaalla.
Kansan henkinen kriisinkestokyky lähtee arjen turvallisuudesta, toimivasta perusterveydenhuollosta ja elinvoimaisista alueista. Varautuminen tarkoittaa myös sitä, että sairaalaverkosto huomioi poikkeusolojen tarpeet. Jokaisesta suomalaisesta on huolehdittava myös kriisin hetkellä.
Siksi on erikoista, että samalla kun puhutaan Ähtärin sairaalan kriisikäytöstä, ollaan ajamassa alas sen muut terveyspalvelut. Toivottavasti kyse ei ole vain hyvinvointialueen johdon silmänkääntötempusta, vaan aidosta tahdosta varautua. Hyvinvointialueella olisi jo aiemmin ollut mahdollisuus pitää sairaala valmiudessa kun Kuusiolinna Terveys Oy tuotti erikoissairaanhoidon palveluja paikallisesti. Se ei hyvinvointialueelle kuitenkaan kelvannut. Nyt nämä palvelut on keskitetty kauemmas ja kalliimmalla.
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen päätökset tulevat kalliiksi. Säästöt perusterveydenhuollosta kasvattavat erikoissairaanhoidon kustannuksia. Ennaltaehkäisevät palvelut on jätetty lähes kokonaan ja palvelujen katoaminen heikentää maaseudun työpaikkoja ja elinvoimaa. Lopulta vaikutukset näkyvät arjen turvallisuudessa ja koko maan kokonaisturvallisuudessa.
Hyvinvointialueen on otettava kriisiajan suunnittelu ja lupaukset vakavasti. Juhlapuheiden sijaan on löydettävä käyttöä olemassa oleville sairaalakiinteistöille, jotta ne eivät rapistu ja päädy purkuun.
Myös Orpon ja Purran hallituksen sekä hallituspuolueiden edustajien on ymmärrettävä alueiden kriisin vakavuus ja turvattava riittävä rahoitus hyvinvointialueille. Palveluja ei saa keskittää vain harvoille paikkakunnille rahanpuutteen vuoksi.
Vielä on hetki aikaa toimia, sillä ensi vuonna peli voi olla jo menetetty.